Repo-retkien yhden hengen hiihtovaellus käynnistyi aamuhämärissä kotipihaltani. Suuntana on ollut kaakko ja itä. Melkein asumattomia järviä seuraten pysähdyin kolmisen tuntia sitten yötauolle Ruokolahden Torsanjärven kodalle. Hiljakseen vaeltaen aikaa meni 30 km:n matkalla n. 10 tuntia. Pitkäperjantain sanomaa oli aikaa pohtia ilman yhtäkään ihmistapaamista!
Reittini kulki muinaista ruhjelinjaa Juurikkavesi – Pieni- ja Suur-Jukajärvi – Torsa.
Jääkauden väistyessä n. 12 000 v sitten silloisen Säämingin jääjärven vedet purkautuivat lyhyen aikaa (arviolta n. 200 v) kulkemaani reittiä kohti nykyistä Laatokkaa. Rautjärven Laikon hiekkatasangot syntyivät silloin. Aines on meidän suunnalta lähtenyt veden kuljettama sora. Tämä virtaus loppui Lieviskän- ja myöhemmän Lohikosken avauduttua vesivirralle jään alta. Saimaan seudun ensimmäiset eränkävijät ja asukkaat tulivat Laatokan rantamilta näitä vesiväyliä käyttäen. Samoin isäni ja isovanhempani osin käyttivät näitä reittejä evakkomatkallaan. Toisena vaelluspäivänä on tavoitteena ylittää raja – Pähkinäsaaren, Täyssinän ja Uudenkaupungin rajat. (En nykyistä valtankunnan rajaa tavoittele.)
Kolmen päivän ja kahden yön hiihtoretkellä sää suosi kulkijaansa. Vanha mieskin pystyi vetämään vaellusahkiota liukkailla järvenselillä ja yöpakkasen kovettamilla hangilla. Reitti suuntautui kakkoon muinaisia jääjärvien lasku-uomia ja metsäisiä välikannaksia seuraillen. Kuulin kevään ääniä. Muutamassa kohtaa teeriparvi pulisi, telkäpari narisi, kuovi kuilutti ja joutsenet töräyttelivät. Jokisuut ja sulat kuhisi elämää. Kelokalliolla tikat päristi kovaa puuta. Kohdannut en yhtään kanssakulkijaa. Parilla kesämökillä näköetäisyyden päässä tehtiin polttopuita.
Pitkäperjantaina illalla majoituin Pohjalankilan pohjoispuolen Torsanjoen luontopolun mainiolla kodalla. Seuraavan eli pääsiäisyöni nukuin teltassa laulurastaan konsertoidessa levollisia lurituksiaan läheisen puun latvassa. Paikka oli työlään hiihtopäivän neljän järven ja ainakin yhtä monen maakannakkeen jälkeen Sarajärven Jumalansaarenlahden pohjoisrannalla. Nimi on oikein osuva näin pääsiäisyön kunniaksi.
Päätavoite oli löytää ja ylittää muinainen valtakuntien välinen raja. Jylhä Haukkavuori löytyi Sarajärven itäsopukasta. Siitä kulkivat kohta 700 v sitten sovittu Pähkinänsaaren raja (1323), Täyssinän raja (1595) ja Ison vihan lopettanut Uudenkaupungin rauhan raja (1721). Paikalla kannatta käydä patikoiden muutaman kilometrin päästä autotieltä käsin.
Viestiyhteys kotipäämajaan alkoi takkuilla toisena hiihtopäivänä nykyisen Samsung-kyynelviestivälineeni varavirtalähteen heikon virtakapasiteetin johdosta. Vaikeuksien välttämiseksi tilasin noudon latinalaisin viestimerkein kotipäämajasta. Puhevistit eivät enää toimineet. Noutokuljetus löysi minut sovitusti syrjäisen erämaajärven rannalta. Jälleennäkemisen riemu oli kuin Emmauksen tiellä, kun hyppäsin tavaroineni vaimokullan viereen kotimatkaa varten. Tämäkin sopi pääsiäisteemaan!
Reitti:
